Johanna Kotipelto toimii julkishallinnon yhteentoimivuusagenttina asemapaikkanaan Verohallinto.
Verohallinto tunnetaan esitäytetystä veroilmoituksesta ja palkituista sähköisistä palveluistaan, mutta myös edelläkävijä-snäppääjänä. Aina on tilaa parantaa – mutta se onnistuu vain yhteistyössä.
Sosiaaliset työkalut ovat mullistaneet työnteon, ja kulttuurimurroksen aallot tavoittaneet tietotyöläiset julkishallinnossakin. Myös veronmaksajien odotuksia on lupa virittää, kahdellakin rintamalla. Yhtäällä on työn tuottavuus, oman työn entistä vaikuttavampi tekeminen.
Suurin tuottavuuden tehostaja on avoimuus ja valmistelun läpinäkyvyys. Paras vaikuttavuuden mahdollistaja on sosiaalisuus. Teknisinä ratkaisuina Yammer ja sosiaalinen intra lyhentävät kysyjän etäisyyttä vastaajasta. Kun kollegan Skype for Business-status on vihreänä, kynnys kilauttaa kaverille on matala. Yhdessä asiat ratkeavat aina nopeammin kuin yksin pähkäillen.
Sosiaalisina ratkaisuina muutosta ajavat verkostot, kuten Valtioneuvoston Muutoksentekijät ja Facebook-ryhmä Virkamiesten avoin verkosto. Mukaan innostuneet ei-virkamiehet rikastavat näkökulmaa tuulahduksella Oikeasta Elämästä. Verkostot yhdistävät julkishallinnossa hajallaan olleita voimavaroja ja osaamista. (Psst! Valtimossa järjestetään kerran kuussa eri teemoilla Törmäämö. Tervetuloa!)
Toisaalla on julkishallinnon yhteiskunnalle tuottama arvo.
Tähän asti Suomea on rakennettu paperin ja jälkikäteisen raportoinnin varaan. Sellaiseen ei enää riitä tekijöitä. Erityinen synti mokoma on siksi, että varastamme yrittäjän ajan asiakkailtaan. Viranomaisten on muutettava tapansa toimia.
Työkalupakista löytyy asiakaskokemuksen ymmärtäminen ja tahto asettaa asiakas oikeasti keskiöön. Keskipiste vain ei enää sijaitse omassa siilovirastossa. On ymmärrettävä asiakkaan tapa toimia omassa arjessaan. Asiakkaan polun varteen sopii virastojen tulla tuottamaan lisäarvonsa. Ei enää lupaa vaivata, hidastaa tai pyytää erilaisia piruetteja luukulta toiselle.
Yhteinen tiedonkeruu ja kerran kerätyn tiedon viisas käyttö asiakkaan palvelemiseksi olkoon virastomaailmamme johtotähti!
Tietojen yhteiskäyttö edellyttää yhteentoimivuutta. Meillä on näkemys kansallisista perustietovarannoista ja rakenteilla palveluväylä tiedon kuljettamiseen. Kansallinen palveluarkkitehtuuri paketoi julkishallinnon palvelut palvelunäkymiin eri kohderyhmille.
Mutta mitä paketissa on sisällä? Palvelumuotoilu auttaa jäsentämään kriittiset menestystekijät: palvelun tarjoajien ekosysteemin, asiakkaat tarpeineen ja heille eri kanavissa tuotetun arvon. Eritoten haluan, että julkishallinto tarjoaa nykyistä parempia (=huomaamattomampia, automaattisempia ja siten taakoittamattomia) ratkaisuja.
Elina Grundström kirjoitti jo 2012, että Itsensätyöllistäjät ovat nykyajan torppareita. Nuo arjen sankarit tahkoavat itselleen ja perheelleen elannon ja kasvattavat bruttokansantuotettamme. Nyt he tarpovat hallinnollisen taakan alla tai hämärässä välitilassa, jossa silpputyöläisellä ei ole turvaa. Tarvitaan siis arvokeskustelua. Mikä on kohtuullinen elanto, ja kuinka se turvataan on-demand-taloudessa?
Velvoitteet on lempiaiheeni. Ne on muotoiltava asiakkaan polun varteen automaatioksi. Tietotekniikka kerätköön viranomaisten tarvitsemat tietovirrat reaaliaikaisesti sopimuksista ja maksuista – etenkin mobiilisti!
Tekijä saakoon keskittyä omaan työhönsä – arvostettuna yhteiskunnan jäsenenä.