Riskialttiista jättiprojekteista pilvipalveluiden aikakaudelle


Riskialttiista jättiprojekteista pilvipalveluiden aikakaudelle



Suomalaiset firmat investoivat vuosittain miljardeja euroja ICT-hankkeisiin, mutta tulokset eivät vastaa odotuksia. Syntyy turhia, epäyhtenäisiä, vaikeakäyttöisiä ja kalliisti ylläpidettäviä järjestelmiä, jotka eivät lisää tuottavuutta vaan tekevät tietotyöstä entistä tehottomampaa ja vastenmielisempää.

It-projektista jää turhan usein paha maku suuhun.

Vika ei ole siinä, etteikö toimivaa teknologiaa olisi olemassa tai ettemmekö osaisi sitä käyttää. Riittää, kun katsoo, miten ihmiset hoitavat asioitaan vapaa-ajalla: laitteet ja ohjelmat ovat näppäriä ja sosiaalisen teknologian avulla tieto kulkee ja löytyy.

Työpaikoilla eletään kuitenkin yhä sähköpostikivikautta. Työkulttuurin siirtäminen tuottavamman digitaalisen työnteon aikakaudelle ei näköjään onnistu vanhan aikakauden toimintatavoilla.

Miksi hommat menevät niin usein pieleen? Tässä muutama syy:

  1. Visio on epäselvä. Harva oikeasti tietää, millaisia projekteja oikeasti tarvitaan, mitä vaihtoehtoja on olemassa ja mihin valinnoissa sitoudutaan. Usein projekti ratkaisee väärän ongelman tai lähestyy sitä väärästä näkökulmasta.
  2. Määrittely menee pieleen. Projektin määrittelyn tekee tyypillisesti asiakas itse tai yritys, joka haluaisi myös toteuttaa ratkaisun. Näin syntyy raskaita ja monitulkintaisia määrittelyjä, jotka vastaavat enemmän toteuttajan tarpeita kuin asiakkaan tahtotilaa.
  3. Hankintoja ei osata vaiheistaa. Työt suunnitellaan ja tilataan yksittäisinä, liian isoina projekteina ilman kokonaisnäkemystä.
  4. Kilpailutus on tehotonta. Asiakkaat eivät kykene aidosti arvioimaan toimittajien tai projektitiimien osaamista.
  5. Työn valvonta ei onnistu. Asiakkaat ja toimittajat eivät osaa työskennellä yhdessä, eikä asiakkailla ole kykyä valvoa ja mitata projekteja.
  6. Integraatiot epäonnistuvat. Asiakas on täysin toimittajiensa armoilla integraatiokeskusteluissa.
  7. Jalkautus epäonnistuu. Uusi järjestelmä otetaan käyttöön, mutta organisaatio ei omaksu uutta toimintatapaa. Koulutus, motivointi ja sisäinen markkinointi jäävät sivuhuomioksi.
  8. Muutosprosessia ei ylläpidetä. Asiakkaita ei kannusteta ja opasteta saamaan enemmän irti uusista tietotyön malleista eikä johtoa ei pidetä ajan hermolla uusista digityön mahdollisuuksista.

Suomesta ei ole löytynyt yhtään järjestelmätoimittajista riippumatonta toimijaa, joka auttaisi yrityksiä tässä muutoksessa: visioisi asiakkaan kanssa tarpeet, suunnittelisi ICT-hankinnat, vastaisi projektien kilpailutuksesta, huolehtisi läpiviennistä ja jalkautuksesta.

Ja kun ei ole löytynyt, niin sellainen piti perustaa itse. Tästä se alkaa!