Työväen teatteria vai iloista tietotyötä?


Työväen teatteria vai iloista tietotyötä?



Myyjä Matti Meikäläinen on menossa tapaamiseen uuden potentiaalisen asiakkaan kanssa. Matti tarkistaa nopeasti ennen palaveria LinkedInistä ja bingaamalla, mitä vastapuolen edustajat ovat tehneet aiemmassa elämässään. Asiakkaan konttorille saavuttuaan Matti checkkaa itsensä sisään FourSquareen ja huomaa, että jo seuraavalla kerralla hänestä tulee paikan pormestari. Matti päättää, että vähintään toinen palaveri pitää saada aikaiseksi. Tästä innostuneena Matti hihkuu Facebookissa, että nyt on iso kauppa tulossa. Tykkäyksiä ehtii tulla jo ennen palaverin alkua ja Matin itseluottamus vain nousee. Palaverin jälkeen Matti pyytää osallistujat LinkedInissä kavereikseen – ja Matin iloksi he myös hyväksyvät kaveripyynnön. Omaan CRM:ään Matti ei käyntiä kirjaa, koska “ei sitä kukaan lue”. Ja jokuhan saattaisi jopa tulla osalliseksi Matin potentiaalisiin provisioihin! Sama pätee Matin mielestä muihinkin sisäisiin tietojärjestelmiin, joten koko käynnistä ei jää minkäänlaista digitaalista jälkeä Matin palkanmaksajan tietojärjestelmiin. Kauppakin jää tällä kertaa Matilta saamatta.

Kilpailijalla työskentelevä Matin kollega Mervi Teitinen on myös väijymässä samaa asiakkuutta. Hän kirjaa tapaamisen yrityksen CRM:ään hyvissä ajoin ennen tapaamista. Mervi huomaa, että asiakkaalle on yritetty aiemmin myydä projektia, joka valitettavasti hävittiin huonojen referenssien vuoksi. Mervin CRM-kirjauksesta tapaaminen nousee työpaikan sosiaaliselle seinälle. Yksi Mervin kollegoista kertoo työskennelleensä aiemmin ko. asiakkaalla ja toinen on toimittanut sinne järjestelmiä vanhassa työpaikassaan. Mervi kyselee molemmilta taustatietoja ja saa kullanarvoisia vinkkejä mahdollisista tarpeista ja toimintatavoista. Mervi myös päättää, että tällä kertaa kauppa ei jää ainakaan referensseistä kiinni. Ennen palaveria Mervi katsoo taustatietoja asiakkaasta, sekä omista tietojärjestelmistä, netistä että sosiaalisesta mediasta.

Mervi miettii asiakkaan aulassa, kannattaako tässä tapauksessa kertoa kavereille – ja kilpailijoille – missä on. Hän päättää jättää checkinin Foursquareen tekemättä. Kauppoja tai tapaamisia Mervillä ei ole tapana hehkuttaa Facebookissa, ellei sitten kyseessä ole julkinen referenssi. Moinenhan olisi noloa sekä hänelle että erityisesti asiakkaalle – asiakkaatkin kun tuppaavat toimittajan päivityksistä kuulemaan. Hyvin valmistellun ja menneen palaverin jälkeen Mervi päivittää yrityksen CRM:n ajan tasalle sekä kiittää yrityksen sosiaalisen seinän kautta kollegoitaan vinkeistä. Hänkin pyytää asiakkaat LinkedInissä kavereikseen. Tarjousprosessi etenee ja lopulta Mervi saa kaupan.  Itse asiassa Mervin työnantaja näyttää voittavan Matin työnantajan yli yhdeksän kertaa kymmenestä. Matti hakee aikanaan Mervin työpaikkaan töihin, mutta häntä ei palkata – Matin itsekkäät toimintatavat eivät sovi työpaikan avoimeen kulttuuriin.

Tarua vai totta?

Yllä oleva esimerkki on puoliksi kuvitteellinen. Matin kohdalta toimintamalli kuvastaa valtaosaa suomalaisista  yrityksistä. Mervin toimintamalli on aivan liian harvoilla käytössä. Teknologian osalta Mervin edustama toimintamalli on otettavissa hetkessä käyttöön. Valitettavasti asenteiden osalta käyttöönotto voi viedä huomattavasti kauemmin. “Onko nykyaikainen toimistotyö lainkaan nykyaikaista?”, kysyy EVA tuoreessa “Työväen teatteri”-pamfletissaan. Kysymys on todella relevantti. Samassa yhteydessä kannattaa pohtia, miten erot eri työpaikkojen välillä ovat revähtäneet uskomattoman suuriksi. Osassa työpaikoista toimistotyöläiset elävät 2010-luvun hiilikaivoksissa, toisissa paistatellaan päivää nykyaikaisissa tietotyön keitaisssa.

Ongelmat tietotyössä juontavat monesti juurensa johtamismalleihin ja vanhanaikaiseen työkulttuuriin. Myös teknologialla on ollut sormensa pelissä. Esimerkiksi sähköisiin työpöytiin on tehty täysin turhia investointeja, sähköpostia väärinkäytetään surutta ja uusia välineitä ei saada käyttöön. Ihan vain pari esimerkkiä mainitakseni. Tietotyön tehokkuutta ei seurata tai mitata ja investointipäätökset tehdään summamutikassa. Nämä ovat kuitenkin osin pelkkiä tekosyitä. Uudenlaiset toimintamallit voi ottaa vaiheittain käyttöön ja pilvipalveluiden aikakaudella teknologia ei ole ongelma.

Vanhanaikainen työkulttuuri muuttuu onneksi vääjäämättä – joku työnantajan myötävaikutuksella tai työnantajan vastustuksesta huolimatta. Tosin pahimmillaan työnantajan kykenemättömyys muutokseen saattaa tässä välissä tuhota firman, kuten kävi vaikkapa velkasaneeraukseen joutuneelle Kodakille. Ja on turha kuvitella, että työntekijät eivät kaipaisi uusia tapoja toimistotyöhön. Vielä vaarallisempaa on kuvitella, että työntekijät eivät osaisi käyttää sosiaalista teknologiaa myös töissä. Microsoftin Messengerillä oli jo vuonna 2006 (!) yli miljoona suomalaista käyttäjää. Yksistään Facebookissa on yli 2 miljoonaa suomalaista. Lähes jokainen yli 6-vuotias suomalainen kommunikoi läheistensä kanssa sähköisesti joko netissä tai matkapuhelimella. Jos työpaikka ei välineitä tarjota, käytetään tehottomampia välineitä (sähköposti..) tai varjo-IT:n antamia mahdollisuuksia. Kumpikin on myrkkyä vaikkapa työpaikan tietoturvalle tai systemaattiselle toimintatavalle. Toki molemmat edellisessä lauseessa mainitut voivat olla oikein käytettyinä hyviä välineitä.

Miten muuttaa nykyistä toimintamallia?

Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos käytössäsi on jo esimerkiksi SharePoint ja Office, niin niiden käyttöä voi todella helposti tehostaa – ilman kalliita IT-projekteja. Pilvipalveluihin siirtyminen kannattaa aloittaa viimeistään nyt, esimerkiksi Lyncin saat hetkessä pilvestä käyttöön organisaation koosta riippumatta. Perinteisistä ICT-investoinneista säästyvät rahat kannattaa sijoittaa vanhanaikaisen työkulttuurin kehittämiseen ja henkilöstön ohjeistamiseen. Bring-your-own-device –malliin kannattaa tutustua ja esimerkiksi Nokia Lumia Windows Phone-puhelimet ovat mainio apuri tietotyöhön. Tietotyön ja tietoteknisten investointien tuottavuutta pitää alkaa seurata ja mitata.

Tämäkin blogikirjoitus on kirjoitettu ja julkaistu lauantaina. Toisaalta vietin kuluneella viikolla toimistolla monta iloista hetkeä työkavereiden kanssa Xboxilla pelaten. Itselläni ei ole mitään syytä tehdä kaikkia töitä työaikana tai käyttää perinteistä työaikaa vain töiden tekemiseen. Maailma on muuttunut ja onneksi oma työpaikkani pystyy tarjoamaan sekä välineet että työkulttuurin uudenlaiseen tietotyöhön.

Suosittelenkin kaikille EVAn Työväen teatterin lukemista. Ja samalla kannattaa miettiä vakavasti, onko siinä kyse pelkästään kärjistetyistä kohtuuttomuuksista – vai kuvaako se lopulta kuitenkin myös oman työpaikkasi todellisuutta.



Aki on Sulavan perustajaosakas ja toimitusjohtaja. Aki on työskennellyt IT-alalla vuodesta 1992 lähtien. Hän on ollut jo vuosikausia yksi Suomen arvostetuimmista IT-vaikuttajista. Sulavan projekteissa Aki osallistuu mm. uusien palveluiden innovointiin, tiekarttojen laatimiseen sekä asiakkaidemme johdon ja tietohallinnon sparraukseen.